Palveluksessa I/17, osa 1

Suurimmalle osalle suomalaisista miehistä tulee eteen aika, jolloin valtio kutsuu suorittamaan velvollisuutta, ja voihan sinne naisiakin vapaaehtoisesti hakeutua: intissä on jo kauan sanottu sukupuolineutraalisti ihan vaan "taistelija", niin edistyksellinen laitos PV on. Tässä juttusarjassa seuraamme päiväkirjan kaltaisesti palvelustaan suorittavan varusveijarin elämää ja edesottamuksia. Laitettiin tietenkin mukaan pieni "peliliike-pakkaus", kuten hyväksi tavaksi on jo kauan sitten havaittu.
Mutta päästetäänpä kaveri ääneen!

Taistelu alkaa

Oli aika varustaa reppu ja mieli hyvillä asioilla. Mielessä pyöri, mitä palvelukseen oikein saa ottaa mukaan ja mitä siellä alussa tehdään. Tässä ensimmäisessä blogauksessa kerron näistä asioista. Tätä kirjoittaessani olen ollut neljä viikkoa armeijassa.

Mukaani lähti Terävä Jääkäripuukko 110, Scho-Ka-Kola energiasuklaata, Hoppe's Boresnake puhdistusnaru, Särmä TST Admin-1 yleistasku, Modestone muistilehtiö, Särmä Merinosukat, Särmä Viskoosibokserit, Särmä Merinovillakalsarit ja Särmä Merinovillapaita.

Tärkeimmäksi osoittautui Jääkäripuukko jo heti ekana päivänä, koska varustesäkin kannettuani tupaan huomasin, että moni asia oli yhdistetty toisiinsa naruilla ja nippusiteillä. Tupalaisillani ei ollut työkaluja mukanaan, jolloin puukkoni pääsi heti kiertämään ja jää oli rikottu.

Omien tavaroiden tarve

Ensimmäinen jaettu varustesäkki oli suuri, eikä se jäänyt viimeiseksi. Tavaraa siis jaetaan paljon, miksi tuoda omia?

Siksi, koska paitoja, boksereita ja muita usein vaihdettavia vaatteita jaetaan 5 kpl. Ensimmäiseen kahteen viikkoon emme päässeet vaihtamaan puhtaisiin tai oikean kokoisiin. Saamani bokserit olivat kokoa Large ja ne eivät meinanneet pysyä jaloissa, joten olin onnellinen tuomistani boksereista.

Alusasua olen käyttänyt koko ajan, koska se on lämmin ja kuivunut huomattavasti nopeammin kuin intin tarjoamat. Sukat ovat olleet myös todella tärkeitä varsinkin tähän aikaan vuodesta, jolloin jalat ovat aina märkänä. Merinosukat on saanut nopeasti kuivattua ja ne ovat olleet suuri mukavuuden lisäys kengissä.

Alussa on paljon oppitunteja, jolloin muistiinpanovälineet ovat kulkeneet Admin-2-taskussa. Boresnake on yksi parhaista välineistä. Rynkyn piippu puhdistuu nopeasti ja tarkastuskelpoiseksi, mikä on ollut helpotus varsinkin metsässä ollessa. Scho-ka-kola on varusmiehen paras kaveri öisessä vartiovuorossa leireillä. Pitää hereillä ja antaa vähän makua aamuihin.

Omat välinetarpeet selviävät, kun on hetken siellä ollut, mutta nämä ovat varmoja valintoja. Mieleeni on tullut myös hyviä lisäyksiä.

Pohjalliset on todella tarpeellinen valinta, koska pv:n tarjoamat eivät jalkoja hivele. Taskulamppu/otsalamppu: vietin ensimmäisen leirini ilman, enkä halua sitä uudestaan kokea, joten seuraavalle lähti valoa mukaan. Hanskat: yleensä käytetään palvelushanskoja, jotka ovat mukavat, kunnes iskee kylmä tai ne kastuvat vähänkin. Suosittelen siis vettä ja tuulta pitäviä hanskoja mukaan, jos palvelus alkaa talvella.

Eikös tällainen ole kiellettyä?

Vastaus on kyllä ja ei. Nyrkkisääntönä jos omat tavarat eivät näy tai paljoa erotu, sanomista tuskin tulee. Riippuu kuitenkin missä palvelet. P-kaudella ollaan vähän tarkempia asian suhteen ja omista tuomistani tavaroista oli vain Boresnakella kielto P-kaudella, mutta eipä siitä vielä ole kertaakaan sanomista tullut. Mikäli olet epävarma jonkin käytöstä kannattaa muistaa, että anteeksi saa helpommin kuin luvan, älä siis kysy. Jos kysyt silloin et todennäköisesti saa. (Asia voidaan nähdä myös niin, että jos olet epävarma jostain esineestä, se ei välttämättä ole kovin tarpeellinen ja selviät hyvin ilmankin. Toim. huom.)

Ekojen viikkojen ohjelma

Kaksi ensimmäistä viikkoa meni tapojen opetteluun, kuntotesteihin, oppitunteihin ja varusteisiin tutustumiseen. Kaikki muuttuu huomattavasti hauskemmaksi marssiessa hakemaan omaa rynnäkkökivääriä ja taisteluvarustusta. P-kaudella suuressa roolissa on ampuminen ja sitä pääseekin mukavan paljon harrastamaan.

"Ampumisen yhteydessä alkaa tetsaaminen ja muuta emme olekaan hetkeen puuhastelleet."

Tämän yhteydessä alkaa tetsaaminen ja muuta emme olekaan hetkeen puuhastelleet. Metsässä siis rymytään paljon harjoitellen ryhmässä kulkemista, suojautumista, lataamista ja muita taistelussa tarvittavia taitoja. Kessin eli kertasingon harjoittelua tulee paljon ja sen yhteydessä käsikranaatin heittoa ja telamiinan kaivamista.

Leirejä on ollut kaksi. Ensimmäinen ‘’majohajo’’ leiri oli yhden yön leiri, jossa tuli pystytettyä ja naamioitua puolijoukkueteltta niin moneen kertaan, että se onnistuu nyt silmät kiinnikin. Yöllä pääsimme ensimmäiseen vartiovuoroomme, jossa opeteltiin mitä tehdä kun alueelle tulee joku. Yön jälkeen koitti seuraavana päivänä 10 km marssi taisteluvarustuksessa ja reppu selässä. Matka ei ollut pitkä, mutta oman haasteensa siihen toi peilijäiset tiet ja kumisaappaat.

"Valokuvaamiseen on linja ollut hyvin tiukka ainakin aluksi."

Toinen leiri kesti 3 päivää. Tämän leirin pääpaino oli taisteluammuntoihin harjoittelu, eli tetsasimme ja kaivoimme omat poterot, missä oli mukavasti haastetta älyttömän paksun routakerroksen takia. Vartiovuorot olivat kolmen tunnin pituisia, joista vietimme kaksi poteroissa ja yhden lähivartiossa.

Leirit olivat todella kivoja ja opettavaisia. Toisena aamuna herätessäni teltassa, jonka kamina oli sammunut, oli pientä hajotusta havaittavissa vetäessäni märkiä vaatteita päälle ja ryömiessäni sissiteltasta ulos.

Leirille kannattaa varata omaa muonaa mukaan, koska koko ajan on nälkä ja ruokaa ei saa kovin paljoa.

Tähän saattaa tulla linkki kakkososaan.