Itävaltalainen versio jenkkiarmeijan M65-takista. Tämmöistä ylijäämää on helppo kehua, tämäkin maiharitakki on niin etevä ettei uskoisi, että näitä ylipäätään poistetaan.
Liittoutumattomuudestaan huolimatta Itävallan armeija on aina ollut hyvinkin NATO-yhteensopiva. Nämä takit ovat melkein suora kopio jenkkiarmeijan M65-takista, ja poistettu vasta hiljattain käytöstä kokonaan, ehkä.
Anzug 75 kenttätakki on puolipitkä, ryhdikäs sotilastakki. Leikkaus on väljä kuten tällaisissa kuuluukin olla. Helmasta, vyötäröltä ja hihansuista löytyy säädettävät kiristykset, joiden ansiosta ulkonäön saa istuvammaksi - käytäntöä ajatellen niillä voi lisätä tai vähentää takin tuuletusta.
Etumus suljetaan isolla metallivetoketjulla, jota peittää nappikiinnitteinen myrskylista. Kaulus on pystymallinen ja suojaa hyvin kaulaa, sen voi myös tiivistää omalla tarrakiinnikkeellään. Kauluksen sisälle on piilotettu minimalistinen huppu. Olkapäiltä löytyy epoletit perinteiseen tyyliin.
Tilavia taskuja on viisi: kaksi rinnassa, kaksi helmassa ja yksi povessa. Taskujen läpät suljetaan napeilla, myös povitaskussa on tämä varmistus. Kaikki napit on suojassa läppiensä alla, poislukien epoletin napit - ne nyt harvemmin mihinkään takertuvat.
Takki on tuulenpitävä ja kahisemattomaksi harjattu, nämä on käsitelty armeijan pesulassa joka pesun jälkeen vettä hylkiväksi - mitä se ei välttämättä silti ole - mutta ainakin sadekuuroilta suojaa. Takissa on vuorikangas, muttei varsinaista toppausta. Tarkoitus on soveltaa kerrospukeutumista, eli laittaa alle aktiviteetin ja olosuhteiden mukaisesti välikerroksia.
Käytettyä armeijaylijäämää, mutta ihan nätissä kunnossa. Väri voi olla snadisti haalistunut ja sen semmoista, mutta tää on niin kestävä takki, ettei se oikein miksikään mene käytössä. Takeissa on yleensä tarrapaikka nimilapulle, sekä erinäköisiä hiha- ja muita merkkejä tai jälkiä sellaisten irroituksesta.
kari s.
Otu G.
ismo l.