Herajärven kierros - amatöörivaeltaja lentää soolona

Kesän muuttohässäkän ja Mega Grand Openingin valmistelun aikana heräsi kova halu päästä luontoon nollaamaan ajatuksia. Reissun suunnittelu alkoi matkaseuran kartoituksella. Se oli hyvin nopeasti suoritettu. Elokuun lopulla olisivat potentiaaliset matkakumppanit jo lomansa pitäneet.

Voisko sinne sitten hitto vieköön mennä yksin? Etäinen ajatus itselleni. Vaikka olen paljon menossa, ilman seuraa jätän yleensä menemättä. Ruokakaupassa voin käydä keskenäni. Tylsistyykö, pelottaako pimeä, meneekö kuula jumiin olosta omien ajatusten kanssa? Työkavereiden väkevän tulituen rohkaisemana päätin lähteä selvittämään asiaa.

Houkutteli rengasreitti, mutta ei liian pitkä ajomatka. Merkitty reitti, ettei tarvitse osata suunnistaa. Hetta-Pallas vetosi, mutta on kovin kaukana. Päädyin Koliin ja Herajärven kierrokseen. Olin käynyt kierroksen pohjoispään joitakin vuosia sitten, joten päätin lähteä keskeltä Kiviniemestä ja kiertää vähintään itselleni uuden eteläisen reitin. Sen jälkeen voisi palata lähtöpisteeseen, jos harmittaa.

Neljän päivän varustus, mutta avoin suunnitelma. Lähtöpäivä olisi karhunmetsästyskauden alkamispäivä. Kasvanutta kantaa oli tarkoitus leikata erityisesti juuri Pohjois-Karjalassa, jonne oli myönnetty 137 kannanhoidollista poikkeuskaatolupaa. Asetin tavoitteeksi maltilliset 6/137.

Nautinnollinen yksinäisyys

Nukuin antoisat kolmen tunnin unet yönä ennen reissuun lähtöä. Ei ollut mitään varsinaista huolenaihetta, mutta vissiin jonkin sortin jännitystä ilmassa. Naureskelin ennen reissua, kun meidän myymälän Henri kertoi höpöttelevänsä itsekseen yksin vaeltaessa. Lähdöstä meni tunnin verran, kun oma jutusteluni alkoi. Ja lauleskelu, sekä tutuilla että improvisoiduilla lyriikoilla. Täysin turhaan nauroin.

Vaihtohattu ansaitsi paikkansa rinkassa. Lenkkareissa olisi tullut useampiakin sukulaisia ikävä. Kantamuksia kevensi, kun tulipaikoilla pärjäsi pelkällä puukolla.

Suopellon laavulla ei ollut muita yöpyjiä, yhteen ihmiseen olin tähän mennessä matkallani törmännyt. Olin lyhyen yön jäljiltä melko puhki, eikä haitannut pätkääkään, ettei leirissä tarvinnut jutustella joutavia. Todella mukavaa puuhastella kaikessa rauhassa omaan tahtiin polttopuita, veistellä kiehisiä ja tuijotella tulta. Metsän äänet eivät yöllä säpsäytelleet hereille, vaan vedin DD Frontline hammockissa ehkäpä kesän parhaat unet.

Hammockissa ei kivet ja kävyt selkää painaneet. Jokaiselle leiripaikalle jätin sytytyspuut ja veistelin kiehiset valmiiksi seuraaville kulkijoille.

Jokien yli, vaarojen päälle

Toisena päivänä ylitin Herajoen. En kiirehtinyt, vaan heitin Alpina Tundrat olalle ja lintuja kuunnellessa pysähdyin keskelle jokea ja annoin Kalevalan vanhimman voiteen virrata varpaille. Melkein lausuin runon. Avautui ensimmäistä kertaa aurinkoinen näkymä Herajärven yli.

Kalliolla vaaran päällä istuskellessani mietin, että hitto miten hyvä ajatus oli lähteä. Valokuvatkin on muuten mukavampi räpsiä, kun ei tarvitse rajailla turisteja niistä pois. Helppo päätös jatkaa seuraavaksi yöksi pohjoislenkin puolelle, Pitkälammelle pulahtamaan.

Herajoella kengät kyytiin ja taas kuivin jaloin kiipeämään Vesivaaralle.

Ahoja, sadetta ja hemmetin iso tiipii

Kolmas päivä Ukko-Kolin lähistöltä kulkiessa toi vastaan kaikenkarvaista päiväretkeilijää. Tuli alkumatkan rauhaa ikävä, mutta ruuhka oli nopeasti ohitettu. Maasto vaihtui hetkellisesti hiekkatiehen ja ahoihin. Yöksi oli luvattu kovaa sadetta, joten tähtäsin Ryläyksen kodalle. DD Tarp olisi sateen blokannut, mutta majoitteiden pakkaus aamun sateessa ei houkuttanut.

Maisemaa, lounasta ja juomaveden keittelyä Ikolanaholla.

Viimeisen päivän siirtymä oli lyhyempi, joten annoin muiden yöpyjien jatkaa matkaansa, pidin kodassa tulia pari tuntia kovimman sateen yli ja mietin jo illalla odottavaa saunaa. Vettä oli pullossa kolmisen desiä, jonka voisin ottaa juomavedeksi matkaan tai käyttää puolet kahviin. Jätin aamukaffet välistä. Melko erilaisia valintoja kuin mitä toimistotyöläisen arkielämässä tulee vastaan. Sateinen ja sumuinen keli ei harmittanut pätkääkään, vaan tarjosi taas erilaista mystistä maustetta maisemiin.

Ryläyksen vielä aurinkoinen kota ja seuraavan päivän sumua Herajärven yllä.

Jälkifiilikset

Kolmen yön jälkeen oli itselle melko sopiva hetki palata. Matkalla kukaan matkaseurueesta ei valittanut kertaakaan kipeistä lihaksista, rinkan painosta tai tauon tarpeesta. Hiljaisuus ei ollut lainkaan ahdistavaa, vaan pirun rentouttavaa. Iltanuotiolla tuli varmaan herkemmin höpöteltyä tuntemattomille, kun ei ollut omia reissukavereita. Toisaalta olisi varmaan saanut olla melko rauhassakin, jos kykenisi seurassa hiljaa olemaan.

Sateinen paluu Kiviniemen tilalle. Saunan jälkeen taivas kirkastui illaksi ja kävin vielä Herajärven rannassa nautiskelemassa tislaamalla valmistettua palautusjuomaa.

Matkalla oli siis kuitenkin myös kohtaamisia. Seppälän vuokratuvan kaivosta vettä hakiessani tarjottiin sumpit ja suoja reissun kovimmalta kaatosateelta. Pitkälammella kuulin, minkälaista hommaa on kivuta vaaroja seitsenkymppisenä. Kuulematta yhtäkään valituksen sanaa. Huikeita ukkoja.

Laitoin myös hyvää kiertoon. Kodassa lainasin supernopeaa Jetboil-keitintäni lammesta kauhotun juomaveden keittoon ja laitoin ylimitoitettuja Scho-ka-kola -varantojani jakoon. Karhuilla kävi tällä kertaa mäihä, eivät osuneet polulle ja joutuneet painiin.

Valintani tälle ja tuleville retkille, voikahvi ja Kupilka. Ruokapuolella menin säilykepurkeilla ja pussiruoalla. Ei tiskaamista!

Reissu oli hyvä yhdistelmä omaa rauhaa sekä iltanuotiolla istuskelua uusien tuttavuuksien kanssa. Seuraavaksi pitänee opetella suunnistamaan, että pääsee vielä vähemmän tallatuille poluille. Retkeilen ystävien seurassa oikein mieluusti, mutta yksin se antaa jotain kiehtovan erilaista ja ainakin vielä itselleni uutta. Venytin rajojani huomattavasti ruokakauppaa pidemmälle, mutta jäi halu tutkia tätä hommaa vielä lisää.

Kiviniemen aitassa nukutun yön jälkeen ajoin vielä ihailemaan kansallismaisemia Ukko-Kolilta Pieliselle ja Akka-Kolilta Herajärven yli.

Oman kokemukseni pohjalta sanon, että jos ei satu löytymään sopivaan aikaan ja paikkaan kaveria mukaan, niin harkitse yksin lähtemistä. Sitten lopeta se miettiminen ja lähde.

Tästä alaspäin on tuotteita, jotka tekivät matkastani mukavamman: