Tanskalainen haltianvihreä kenttäpaita. Fiilikseltään tämä on hiukan samanmoinen kuin peltipaita. Jos et tiedä mikä se sellainen ihanuus on, niin se hyväilee ihoasi yhtä kivasti kuin rajuin rakastajasi tai froteepyyhe, kumpi nyt on rajumpi. Kauluksessa muutama nappi, hihansuissa myös napit.

Tässä sinulle oiva paita, kun haluat kunnon kestävää ja edullista ylijäämää, mutta ei perusta ylen militaristisesta olemuksesta. Nämä sopivat ihanasti myös 70-luvun pippaloihin. Pinkeä istuvuus ja vinkeä väri takaavat suuren sukseen. Tai jos pitää varustaa oma salohaltia-armeija, mutta tunikat vielä puuttuvat, niin näistä saa varsin kivat, kun vetää nahkavyön vaan päälle. Kuten kuvista näkee, näitä on paria mallia. Toisessa on hiukan korkeampi kaulus. Me ei ole lajiteltu näitä, joten sinulle saattaa tulla kumpi vaan, hurmaavan rumia ne on kummatkin.

Materiaalit

Näissä ei ole materiaalitietoja, joten tarkkaa koostumusta ei pysty antamaan. Todennäköisesti puuvillaa, mutta sekaan on voinut lirahtaa jotain synteettistä kryptoniittia.

Kokotietoa

Näiden koot ovat aika jänniä. Periaatteessa näissä on perinteinen kauluspaitakoko, eli käyttäjän kaulanympärys senteissä. Mutta koska materiaali on hyvin joustavaa ja joustavuuden taso suhteessa virttyneisyyden määrään vaihtelee aika lailla paitakohtaisesti, niin mitoitus ei ole aivan insinööriä tyydyttävällä tarkkuustasolla. Eli leveys ja hihojen pituus voivat siis vaihdella.

Leveyssuunnassa paidat joustavat aika reilusti. Esimerkiksi 42-koon paidan sai kiskaistua 70-luvun makkarankuoreksi 116 cm rinnanympäryksellä varustetulle copywriterille ilman että happi loppui. Mutta näissä on järjestään melko lyhyet hihat, joten pitkäkätisille nämä ei ole niin kivat. Kangas joustaa tosin myös reilusti pituussuunnassa, joten viruttamalla sekin huoli himmenee.

Kunto

Käytettyä tanskalaista ylijäämää. Pientä kulumaa voi olla ompeleissa, ja paidat voivat olla aiempien käyttäjien mittojen mukaan hiukan virttyneitä. Mutta ehjiä, puhtaita ja käyttökelpoisia nämä kaikki ovat.