Ruotsin intin kenttäpulloja mallia viime maailmansota. Sama pönikkä näki käyttöä vielä 80-luvullakin, ehkä pitempäänkin. Ei mitään nykyajan muovihömpötystä, vaan kunnon pienehkö alumiinipullo sarkapäällisellä!

Nykyään kaikelle pitää olla oma tasku, mikä on tietty ihan kiva juttu. Ennen oli toisin - vanhaa doktriinia noudattaen ruotsalainen pullo vain pistetään klipsi-/vyölenkkisysteemillä kiinni mihin vaan ja kun mieli tekee juopotella, avataan se klipsi ja otetaan koko pullo varustuksesta pois. Pullon tilavuus on jotain 0,65 l, eli suunnilleen saman verran kuin Suomen intin vanhemmassa muovipullossa.

Sarkapäällistä ei tule irroittaa ja sillä on kolme funktiota:

• Peittää pullon alumiinisen kiillon ja vaimentaa kolinan
• Suojaa kylmältä ainakin hidastaen sisällön jäätymistä. Samalla pulloa on kivempi kosketella.
• Kasteltuna pitää sisällön vähän viileämpänä kesäkuumalla.

Mallit vähän vaihtelevat, katso lisäkuvat. Emme valkkaile erikseen.

Ruotsalaista ylijäämää

Kunnosta sen verran, että näistä suurin osa on valmistettu aikana, kun kaikki oli mustavalkoista (jotkut jopa tehty varmaan sotavuosina), monen ruotsalaisen varusmiehen käyttämiä ja pitkään varastoituja. Tämän kun yhdistää siihen, että kyseessä on tosiaan juomapullo, ei tartte olla mikään mestarietsivä Knatterton muodostaakseen seuraavan johtopäätöksen: pese tosi huolella ennen käyttöä. Saippua, sopivan kuuma vesi ja harjaus toimii usein ihan hyvin. Jos käy tuuri, pullosi sisällä saattaa jo valmiiksi pyöriä hajuja, jotka ovat vissiin Geneven sopimuksen vastaisia. Emme rupea näitä haistelemaan, saat vain seuraavan pullon pinosta. Melkein haluaisimme pestä kätemme täysin ja todeta ettemme myy näitä oikeaan elintarvikekäyttöön.